No niin, vihdoinkin muistan ja jaksan kirjoittaa viimeisen merkinnän. Isi ystävällisesti muistutti, että kannattaisi kirjoittaa ehheh...

Oon nyt palannut kotiin ja ollut Suomessa suunnilleen kuukauden. Luulin, että tuntuisi ihan hassulta olla täällä taas, mutta ihan normaalilta tuntuu. Pelottavan normaalilta. Ihan kun en olis koskaan poissa ollukaan. Japanissa vietetyt 10kk tuntuu pitkältä unelta. Onneks otin siellä valokuvia ja kirjotin päiväkirjaa, etten unohda ihan kokonaan vaihtarivuottani.

Ystävien ja sukulaisten tapaaminen pitkästä aikaa on tosi kivaa. <3 Pääsee halailemaan ja juttelemaan. n___n Japanissa mun halimittarin lukema näytti alle kymmentä sillon kun lähdin kotiin. Aika surullista.

Suomen kesä on paras. Oon tajuttoman onnellinen, kun oon taas Suomessa. Loppuunpäin aloin Japanissa väsyä sen verran, etten jaksanu enää panostaa ja olla reipas. Kyllä mulla kivaa oli, ei siinä mitään. En vaan jaksanu tsempata enää samalla tavalla. Kymmenen kuukautta on vaihtarille pitkä aika.

Koulunalkua en odota innolla, mutta onneks sitä ennen on vielä kivoja suunnitelmia. 8) Voi vielä hetkeks unohtaa stressin(vaikka kurssivalinnat pitäis vielä tehdä).

Japani on ihana maa, mut Suomi on mulle se ainoa oikea. Täällä mä olen kotona. <3

Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet tätä blogia pitkin vuotta lukea. n____n Perheelle, sukulaisille, ystäville kiitos tuesta. En olis selvinny ilman teitä. <3

Minä kuittaan tämän blogin nyt.

皆さん、ありがとうございました！またね！