Sitä pitää olla viileä - Ismo Alanko Teholla

 

Ensimmäinen kuukausi Japanissa on nyt takana. Operaatio kotiutuminen on onnistunut hyvin, perhe on edelleen mukava ja oon saanut uusia ystäviä koulussa. Kyllä, koulu on alkanut.

Ensimmäisenä koulupäivänä pääsin esittelemään itteni melkein koko koulun edessä. Se oli ihan tajuttoman pelottavaa, mutta meni onneks nopeesti ohi. Melkein kaikki oppilaat koulussa moikkaa mua ja tytöt on aina ihan "kawaii!"(söpö) ku ne näkee mut. Pelottavaa. En oo tottunu olemaan suosittu. Oikeestaan on aika rassaavaa, ku pitää yrittää muistaa ainakin 30 eri tyypin nimet ekan sanomisen jälkeen.

Ja kaikki tuijottaa. Paras reaktio, jonka oon aiheuttanu, oli se ku yks jätkä osotti mua sormella ja huus sillee ällistyneesti "EEEHH!?". XD

Koulu on ihan tajuttoman vaikeeta, ja ekaa kertaa elämässä on semmonen fiilis, etten tykkää enkusta. Enkku sinänsä on edelleen kivaa, mut tunnit on tylsiä. On ainoastaan yks oppiaine, joka on mulle helppo: enkun puhuminen. Siinä on amerikkalainen opettaja. Politiikasta ja ekonomiasta mä en ymmärrä yhtään mitään.

Kokeet on vähän yli viikon päästä. Saa nähdä mitä niistä tulee.

Tiistaina 5.10. alkaa neljän päivän kouluretki, joka sijoittuu Tokioon. Eka ja vika päivä on pelkkää matkustamista. Tokana päivänä mennään Tokion Disneylandiin! 8DD Ihan mieletöntä! Ja kolmantena päivänä pääsee kiertelemään Tokiota vapaasti ryhmissä. Akihabara ja Shibuya, here I come!

Kävin yhtenä päivänä pikkusiskojen karate-treeneissä ja pääsin vetämään yhden katan yksinäni. Se oli kivaa. :D Tosin, musta tuntuu, etten mä jaksa ruveta harrastamaan karatea täällä aktiivisesti. Koulupäivät on niin pitkiä ja läksyt niin pirun vaikeita, ettei energia riitä.

Rahaa on tullut käytettyä ihan kiitettävästi, mutta en oo tehny vielä puoliakaan niistä ostoksista, mitä aion tehdä. Japanista saa Suomeen verrattuna kaikenlaista niin halvalla, että naurattaa. Yks tiiliskiven kokonen sarjakuva"lehti" maksaa 500 jeniä(n. 5€), siinä missä Suomessa samanlainen maksais varmaan kolme kertaa enemmän. Matkatavarat siis tulevat painamaan erittäin paljon, kun on kotiinpaluun aika...

Välillä on joutunut pitämään tunteita sisällä, kun olis huvittanut riehua. Yhden opettajan kanssa meinaa mennä hermot useamminkin kuin kerran viikossa, ja perheen koira osaa olla tosi äänekäs. Mutta mä selviän. Ei ketutuksen sisällä pitäminen olekaan niin vaikeaa kun mä luulin.

Ihmiset valittaa täällä kylmyyttä, kun on 23 astetta lämmintä. Mitä ihmettä.

Kouluaamuina on ihana kattoa oman huoneen ikkunasta auringonnousua. Se on jotain niin kaunista. <3

Koulupuvusta tulee kuvia myöhemmin.

 

 

Synttärikakku. Nom. <3

 

Upee auringonlasku. <3 Otin tän yhen temppelin portaikon yläpäästä.