No niin, vihdoinkin muistan ja jaksan kirjoittaa viimeisen merkinnän. Isi ystävällisesti muistutti, että kannattaisi kirjoittaa ehheh...

Oon nyt palannut kotiin ja ollut Suomessa suunnilleen kuukauden. Luulin, että tuntuisi ihan hassulta olla täällä taas, mutta ihan normaalilta tuntuu. Pelottavan normaalilta. Ihan kun en olis koskaan poissa ollukaan. Japanissa vietetyt 10kk tuntuu pitkältä unelta. Onneks otin siellä valokuvia ja kirjotin päiväkirjaa, etten unohda ihan kokonaan vaihtarivuottani.

Ystävien ja sukulaisten tapaaminen pitkästä aikaa on tosi kivaa. <3 Pääsee halailemaan ja juttelemaan. n___n Japanissa mun halimittarin lukema näytti alle kymmentä sillon kun lähdin kotiin. Aika surullista.

Suomen kesä on paras. Oon tajuttoman onnellinen, kun oon taas Suomessa. Loppuunpäin aloin Japanissa väsyä sen verran, etten jaksanu enää panostaa ja olla reipas. Kyllä mulla kivaa oli, ei siinä mitään. En vaan jaksanu tsempata enää samalla tavalla. Kymmenen kuukautta on vaihtarille pitkä aika.

Koulunalkua en odota innolla, mutta onneks sitä ennen on vielä kivoja suunnitelmia. 8) Voi vielä hetkeks unohtaa stressin(vaikka kurssivalinnat pitäis vielä tehdä).

Japani on ihana maa, mut Suomi on mulle se ainoa oikea. Täällä mä olen kotona. <3

Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet tätä blogia pitkin vuotta lukea. n____n Perheelle, sukulaisille, ystäville kiitos tuesta. En olis selvinny ilman teitä. <3

Minä kuittaan tämän blogin nyt.

皆さん、ありがとうございました！またね！

Viimeistä viedään. Täällä mä juon jääkahvia ja viilennän itteäni viuhkalla, välillä pyyhin hikeä pois pyyhkeellä, kun on niin pirun KUUMA. Meinaan kuolla. Lähemmäks neljäkymmentä astetta lämmintä, eikä mun huoneessa ole tuuletinta, niin kun oli sillon kun mä tänne ekan kerran tulin. Ikkunan auki pitäminen ei tunnu auttavan yhtään, mutta pakko pitää, että ilma vaihtuu edes vähän. Onneksi koulussa sentään on käytössä tuulettimet luokissa. <3

Pitäisi tässä kohta säätää matkatavaroiden kanssa. Oon jo suurimman osan kamoista pakannu, mut huomasin, että laukku painaa jo ne 20kg, jotka saa ilmaseks viedä lentokoneeseen... Aijai. Etukäteen lähetettävät tavarat painaa 12kg. Pitää siirtää laatikkoon vähän isosta kassista kamaa, ettei tartte maksaa ylimääräsistä kiloista lentokoneessa. Se tulis ihan jumalattoman kalliiksi. Tässä eilen huomasin, että mulla saattaa käydä rahat tiukoille jo muutenkin. Ei hyvä. Äiti lähetti mukavasti rahaa tilille, mut tajusin vasta jälkikäteen, ettei siihen summaan oo laskettu pesulamaksuja(koulupuku käytetään pesulassa ennen palauttamista, totta kai), eikä mun ikebanakurssin laskua. Ikebanakurssi ei maksa kuin 900 jeniä(about 9€), mut pesulat maksaa vähän enemmän. Toivotaan hartaasti, että rahat riittää. Muuten voi olla, että tänne jää paljon mun tavaroita, mikä ei ole hyvä juttu.

Viimeaikoina on tapahtunu paljon. Meillä oli lukion kolmosten kesken roskienkeräyspäivä merenrannalla. Sää oli uskomaton, päivä oli ihan paras. <3 Ehdottomasti yks parhaista päivistä koko vaihtarivuoden aikana. Lähinnä me vaan leikittiin ja unohdettiin työt kokonaan. XD Ollaan kans kuvattu kavereiden kanssa lyhyt leffa. Vielä viimenen kohtaus kuvaamatta, se hoidetaan sunnuntaina. Ystävä sano, että sitä leffaa alettiin tehdä ihan vaan mun näyttelijähaaveen takia. Kultainen ihminen. <3 Kuvaaminen on kyllä ollu aika tuskaa, kun on ollu niin pirun kuuma, ja leffa sijottuu helmi-maaliskuuhun... Eilenkin vedin koulun talvipuvun niskaan ja yritin näytellä täydellä teholla kuumassa auringonpaisteessa. Sellasta se näyttelijän työ on. :---D Saan leffan luultavasti dvd-muodossa, että voin sitten näyttää sitä kaikille Suomessa. XD

Kesäkuun alussa menin ystävälle yöks. Se oli mieletöntä. 8D Hengattiin, syötiin, käytiin karaokessa, leikittiin ilotulitteilla puoleenyöhön, kuvattiin yhestä kolmeen yöllä pari kohtausta leffaan... Nukuttiin sit tasan kolme tuntia. Aamulla kokkasin meille jauhelihapastaa. XD Sitä syödessä katottiin ystävän digiboksille nauhotettuja pätkiä ystävän suosikkibändistä, KAT-TUNista.

Toissaviikonloppuna oli yhet, viimeviikonloppuna kolmet läksiäiset. Jos multa kysytään, niin niitä on liikaa. Varsinki ku yksissä oli tyyppejä, joita oon tavannu vaan ehkä kerran ja vaihtanu pari sanaa. No, oli kuitenkin tosi kivaa. Läksiäisissä, joita stressasin eniten, oli loppujenlopuks kaikkein parasta. Huomasin, että oma asenne vaikuttaa asiaan hirveesti. (Lainaan isiä:"Asenne ratkaisee. Aina.") Siellä oli yks vähän yli vuoden ikänen vauva. Olin sen lumoissa koko illan. *____* Niin pieni ja suloinen. <3 Mut jostain syystä vauvat ei tykkää olla mun sylissä... Ehkä se johtuu siitä, et mä jännitän niin paljon. Pelkään, että satutan niitä. :<< (Minna, mä tiedän, mitä sä ajattelet. ;D)

Tänään koulussa saatiin vihdoin valmistuneet luokkapaidat. 8D Japanissa luokkapaidat saa tehdä, jos haluaa. Se on luokan oma päätös, ja paidat pitää sitten suunnitella ja teetättää itse. Meidän luokan taiteilija(ja mun hyvä ystävä <3) piirs designit ja meidän luokan...hmm...no, sanotaan nyt, että aika monesta asiasta vastaava ja koulun oppilaskunnan puheenjohtaja hoiti kaupallisen puolen. Paidat on ah-niin-ihanat _pinkit_. Mut ne on hirveen ihanat, ja vaikuttaa tosi mukavantuntusilta päällä. 8DD En malta odottaa, et pääsen pukeutumaan omaani. <3

Viimenen koulupäivä on tiistaina 28.6. Mä en tiedä, mitä mulle tapahtuu sen jälkeen. Voi olla, että masennun täysin ja kuihdun pois. En vaineskaan. Mut kyl mä voin sanoa 100% varmuudella itkeväni. Mun luokka on ihan paras. Sitä ei voita mikään. <3 Sattuu kauheesti, kun joudun jättämään kaikki tänne. Haluisin ottaa ne mukaan Suomeen. :'3 Masentaa ajatella, että syksyllä alotan uuden lukuvuoden Keravan lukiossa, enkä tunne vuosiluokaltani oikeestaan ketään. *huokaus* Ship happens.

Viimenen viikko on täynnä tunteita. Enimmäkseen stressiä, sanoisin. Sitten siihen stressin päälle vielä haikeus, ikävä, jännitys ja innostuneisuus, niin voi olla, että oon henkisesti ihan poikki, kun pääsen lentokoneeseen. Oon kyllä henkisesti ihan poikki jo nyt. Kymmenen kuukautta vaihtarina uuvuttaa.

Oon nukkunu koulussa aika paljon viimesen viikon aikana. XD En tunneilla, älkää huoliko. Koulun jälkeen, kun oon odottanu, et ois järkevä aika lähtee junalle jne. 25-45min torkut käsivarret ja pää pulpetin päällä menee kevyesti. Normaalisti tommonen ois mulle mahdotonta. Eli varautukaa siihen, että nukun sit viikon putkeen Suomeen päästyäni. Heti Puistobluesin ja tervetuliaisbileiden jälkeen siis. <3

Tää on sit mun viimenen kirjotus Japanista. Suomessa kirjotan vielä vähän tunteita jne, ja sit tää blogi on loppu, the end, slut, fin, owari. Mut nyt pitää oikeesti jatkaa kotiinpaluuvalmisteluita. Vaikee tajuta, et on enää viikko jäljellä. Alle viikko Nagatossa. Mitä tää on? Apua...

 

 

 

Ensimmäinen onigiri(riisipallo), jonka oon ikinä tehny. 8D Sisällä tonnikalaa ja majoneesia nom~ <3

 

Ystävä teki mulle Fullmetal Alchemist -bentoun. >w< <33333 Tota oli niin vaikeeta syödä. Edward ja Winry <33 Yks noista nakeista oli Alphonse ahaha <3 Pari päivää myöhemmin(eilen) sama ystävä sitten teki mulle kans Inazuma Eleven -aiheisen bentoun. En oo ladannu kuvaa vielä tietokoneelle, enkä nyt jaksa alkaa säätää, joten sen voi nähdä myöhemmin, jos haluaa~

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Tällä kertaa kuvapainotteinen merkintä.

 

 

Keskittykää geishaan, älkää muhun. Kävin yhen meksikolaisen vaihtarin ja sen host vanhempien kanssa Shimonoseki-nimisessä kaupungissa mm. kattomassa erään juhlapäivän kulkuetta. Kun näin kun tää kuvassa oleva geisha käveli...meinasin pakahtua. Kerrassaan henkeäsalpaavan kaunista! <3

 

 

Siellä näkyy Shimonoseki.

 

Oikeeta japanilaista vihreetä teetä. Join ekaa kertaa. Se on hyvää. <3

 

FOOOOOOOOOOOD!! <33

 

Hyppäsin rajan yli Yamaguchista Fukuokaan~

 

 

 

Söin ekaa kertaa elämässäni liukuhihnasushia! 8D (kaitenzushi) Oli herkullista. <3 Hihnan katteleminen oli hauskaa 8D

 

Löysin uuden kaverin. 8)

Oon taas vaihteeks ollu tosi laiska kirjottamisen kanssa. Enkä pelkästään blogin, vaan myös kirjeiden ja sähköpostien. Pahoittelen.

Kirjotan viimesen vähän yli kuukauden asioita nyt tosi tiivistetysti. Kevätloma alko maaliskuun puolenvälin paikkeilla ja loppu huhtikuun alussa. Lähinnä tuli hengattua kotona, mutta sain kyllä aikaankin jotain. Mm. siivosin kylpyhuoneen perusteellisesti. Kahen tunnin homma musiikkia kuunnellen. Oli yllättävän mukavaa. 8) Loman ekana viikonloppuna naapurissa oli joku "tehdään ja syödään currya ja yakisobaa" -juttu, jonne menin auttamaan. Mun apua ei kauheesti tarvittu, joten hengasin sitten uuden ystäväni, Tomomi-sanin kanssa. Juteltiin kaikenlaista, ja sitä liikutti ihan kyyneliin asti, kun mä lähdin hakemaan kotoa juoksien rahaa hyväntekeväisyyteen itä-japanilaisia varten. Tuntu hyvältä tehdä jotain kärsineiden hyväksi.

Oon kyseisen viikonlopun jälkeen hengannut Tomomi-sanin kanssa aika paljon. Sen kanssa on aina hirveen mukavaa, vaikka ikäeroa onkin 17-18 vuotta. Tullaan tosi hyvin toimeen ja huomataan joka kerta jotain uusia yhteisiä piirteitä toisistamme. Tomomi-san on mun luottohenkilö Japanissa. Voin puhua sille mistä vaan, ja se ymmärtää. Ette uskokaan, miten onnellinen mä olen, että löysin sellasen ihmisen Japanista. <3

Loman viimesellä viikolla käytiin host perheen kanssa tällasessa www.suginoi-hotel.com/english/index.html paikassa. Oli ihan mielettömän upeeta. <3 Ihanat kuumat lähteet ja uima-allas, illalla hieno suihkulähdevaloesitys, jossa oli musiikkina Harry Potter ja Pirates of the Caribbean -musaa. Ruokasali oli semmonen iso halli, jossa oli kaks isoo seisovaa pöytää keskellä, yks sivussa ja niiden lisäks pieniä kojuja reunoilla. Kojuista löyty mm. sushia, raamenia, currya, taskurapua jne. Kaikki yöpymismaksuun liitettynä. Eikä yks yö edes maksanu ku about sata euroa! (...miten tää alko mennä mainostukseks...? XD) Kaikkein parasta oli, ku ekaa kertaa seittemään kuukauteen pääsin saunaan! <33 Istuin lauteilla kuin taivaassa. Ja saunan jälkeen pulahdus kylmävesikylvyssä oli piste i:n päälle.

Koulu alko taas 8.4. ja mulle on pikku hiljaa alkanu valjeta jäljellä olevan ajan vähyys. Sunnuntaina enää kaks kuukautta kotiinpaluuseen! Oon ilonen, mut kans hirveen surullinen. Ilonen oon, koska pääsen taas tapaamaan Suomen perhettä ja ystäviä ja sukulaisia, ja koska täällä kuitenkin on melko rankkaa kaikesta huolimatta. Japani ei vaikuta tuntevan sanaa "vapaus". Se tiedettiin jo etukäteen, mutta käy se koville silti. Suomessa sitten pistän ranttaliks ohoho~ <3 (ehken kuitenkaan) Surullinen oon, koska tulee kauhee ikävä kaikkia Japani-ystäviä.(Japanissa mulla on ekaa kertaa joka päivä oikeesti hauskaa koulussa.) Mut ollaan sovittu, että pidetään yhteyttä Skypen kautta, niin ehkä mä selviän. n_____n Ja on tässä vielä tää kaks kuukautta! Niistä otetaan kaikki irti!

 

Tsubaki <3

 

Löysin itelleni ajopelin.

 

Tulee mieleen Amerikka. Joku LA tai vastaava. Ku mentiin bussilla Suginoihin, nii matkan varrella monessa paikassa näky Amerikan vaikutus hyvin. Välillä tuntu, et oltiin hypätty yhtäkkiä toiselle mantereelle. :'D

 

Ruokaaaa!! <33 Söin kaikki etualalla näkyvät neljä lautasellista + jälkiruoan.

 

Ne pakolliset kirsikankukat. <3

Elämä jatkuu täällä ihan normaalisti. Olo on jo paljon parempi; enää ei ahdista eikä pelota. Harmittaa kaverin puolesta, kun hän joutui palaamaan kuukaudeksi kotiin vasten tahtoaan, mutta muuten olen henkisestikin kunnossa(mitä nyt se sama sekopää kuin aina ennenkin). Ei siis syytä huoleen.

Varmaan yli puolet vaihto-oppilaista on jo palannut omiin kotimaihinsa. Exploriuksen ja ASSEnkin vaihtareista on enää mun lisäksi Tokiossa asusteleva Julius jäljellä. Julius kai aiotaan lähettää länteen päin, jotta olisi paremmin turvassa. Onneksi ei sentään lähetetä kotiin. Ei hän kotiin suostuisi kuulemma lähtemäänkään. Enkä kyllä minäkään. En vielä. ;D

 

Kaikki hyvin. <3