Oon nyt palannut kotiin ja ollut Suomessa suunnilleen kuukauden. Luulin, että tuntuisi ihan hassulta olla täällä taas, mutta ihan normaalilta tuntuu. Pelottavan normaalilta. Ihan kun en olis koskaan poissa ollukaan. Japanissa vietetyt 10kk tuntuu pitkältä unelta. Onneks otin siellä valokuvia ja kirjotin päiväkirjaa, etten unohda ihan kokonaan vaihtarivuottani.

Ystävien ja sukulaisten tapaaminen pitkästä aikaa on tosi kivaa. <3 Pääsee halailemaan ja juttelemaan. n___n Japanissa mun halimittarin lukema näytti alle kymmentä sillon kun lähdin kotiin. Aika surullista.

Suomen kesä on paras. Oon tajuttoman onnellinen, kun oon taas Suomessa. Loppuunpäin aloin Japanissa väsyä sen verran, etten jaksanu enää panostaa ja olla reipas. Kyllä mulla kivaa oli, ei siinä mitään. En vaan jaksanu tsempata enää samalla tavalla. Kymmenen kuukautta on vaihtarille pitkä aika.

Koulunalkua en odota innolla, mutta onneks sitä ennen on vielä kivoja suunnitelmia. 8) Voi vielä hetkeks unohtaa stressin(vaikka kurssivalinnat pitäis vielä tehdä).

Japani on ihana maa, mut Suomi on mulle se ainoa oikea. Täällä mä olen kotona. <3

Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet tätä blogia pitkin vuotta lukea. n____n Perheelle, sukulaisille, ystäville kiitos tuesta. En olis selvinny ilman teitä. <3

Minä kuittaan tämän blogin nyt.

皆さん、ありがとうございました！またね！

Pitäisi tässä kohta säätää matkatavaroiden kanssa. Oon jo suurimman osan kamoista pakannu, mut huomasin, että laukku painaa jo ne 20kg, jotka saa ilmaseks viedä lentokoneeseen... Aijai. Etukäteen lähetettävät tavarat painaa 12kg. Pitää siirtää laatikkoon vähän isosta kassista kamaa, ettei tartte maksaa ylimääräsistä kiloista lentokoneessa. Se tulis ihan jumalattoman kalliiksi. Tässä eilen huomasin, että mulla saattaa käydä rahat tiukoille jo muutenkin. Ei hyvä. Äiti lähetti mukavasti rahaa tilille, mut tajusin vasta jälkikäteen, ettei siihen summaan oo laskettu pesulamaksuja(koulupuku käytetään pesulassa ennen palauttamista, totta kai), eikä mun ikebanakurssin laskua. Ikebanakurssi ei maksa kuin 900 jeniä(about 9€), mut pesulat maksaa vähän enemmän. Toivotaan hartaasti, että rahat riittää. Muuten voi olla, että tänne jää paljon mun tavaroita, mikä ei ole hyvä juttu.

Viimeaikoina on tapahtunu paljon. Meillä oli lukion kolmosten kesken roskienkeräyspäivä merenrannalla. Sää oli uskomaton, päivä oli ihan paras. <3 Ehdottomasti yks parhaista päivistä koko vaihtarivuoden aikana. Lähinnä me vaan leikittiin ja unohdettiin työt kokonaan. XD Ollaan kans kuvattu kavereiden kanssa lyhyt leffa. Vielä viimenen kohtaus kuvaamatta, se hoidetaan sunnuntaina. Ystävä sano, että sitä leffaa alettiin tehdä ihan vaan mun näyttelijähaaveen takia. Kultainen ihminen. <3 Kuvaaminen on kyllä ollu aika tuskaa, kun on ollu niin pirun kuuma, ja leffa sijottuu helmi-maaliskuuhun... Eilenkin vedin koulun talvipuvun niskaan ja yritin näytellä täydellä teholla kuumassa auringonpaisteessa. Sellasta se näyttelijän työ on. :---D Saan leffan luultavasti dvd-muodossa, että voin sitten näyttää sitä kaikille Suomessa. XD

Kesäkuun alussa menin ystävälle yöks. Se oli mieletöntä. 8D Hengattiin, syötiin, käytiin karaokessa, leikittiin ilotulitteilla puoleenyöhön, kuvattiin yhestä kolmeen yöllä pari kohtausta leffaan... Nukuttiin sit tasan kolme tuntia. Aamulla kokkasin meille jauhelihapastaa. XD Sitä syödessä katottiin ystävän digiboksille nauhotettuja pätkiä ystävän suosikkibändistä, KAT-TUNista.

Toissaviikonloppuna oli yhet, viimeviikonloppuna kolmet läksiäiset. Jos multa kysytään, niin niitä on liikaa. Varsinki ku yksissä oli tyyppejä, joita oon tavannu vaan ehkä kerran ja vaihtanu pari sanaa. No, oli kuitenkin tosi kivaa. Läksiäisissä, joita stressasin eniten, oli loppujenlopuks kaikkein parasta. Huomasin, että oma asenne vaikuttaa asiaan hirveesti. (Lainaan isiä:"Asenne ratkaisee. Aina.") Siellä oli yks vähän yli vuoden ikänen vauva. Olin sen lumoissa koko illan. *____* Niin pieni ja suloinen. <3 Mut jostain syystä vauvat ei tykkää olla mun sylissä... Ehkä se johtuu siitä, et mä jännitän niin paljon. Pelkään, että satutan niitä. :<< (Minna, mä tiedän, mitä sä ajattelet. ;D)

Tänään koulussa saatiin vihdoin valmistuneet luokkapaidat. 8D Japanissa luokkapaidat saa tehdä, jos haluaa. Se on luokan oma päätös, ja paidat pitää sitten suunnitella ja teetättää itse. Meidän luokan taiteilija(ja mun hyvä ystävä <3) piirs designit ja meidän luokan...hmm...no, sanotaan nyt, että aika monesta asiasta vastaava ja koulun oppilaskunnan puheenjohtaja hoiti kaupallisen puolen. Paidat on ah-niin-ihanat _pinkit_. Mut ne on hirveen ihanat, ja vaikuttaa tosi mukavantuntusilta päällä. 8DD En malta odottaa, et pääsen pukeutumaan omaani. <3

Viimenen koulupäivä on tiistaina 28.6. Mä en tiedä, mitä mulle tapahtuu sen jälkeen. Voi olla, että masennun täysin ja kuihdun pois. En vaineskaan. Mut kyl mä voin sanoa 100% varmuudella itkeväni. Mun luokka on ihan paras. Sitä ei voita mikään. <3 Sattuu kauheesti, kun joudun jättämään kaikki tänne. Haluisin ottaa ne mukaan Suomeen. :'3 Masentaa ajatella, että syksyllä alotan uuden lukuvuoden Keravan lukiossa, enkä tunne vuosiluokaltani oikeestaan ketään. *huokaus* Ship happens.

Viimenen viikko on täynnä tunteita. Enimmäkseen stressiä, sanoisin. Sitten siihen stressin päälle vielä haikeus, ikävä, jännitys ja innostuneisuus, niin voi olla, että oon henkisesti ihan poikki, kun pääsen lentokoneeseen. Oon kyllä henkisesti ihan poikki jo nyt. Kymmenen kuukautta vaihtarina uuvuttaa.

Oon nukkunu koulussa aika paljon viimesen viikon aikana. XD En tunneilla, älkää huoliko. Koulun jälkeen, kun oon odottanu, et ois järkevä aika lähtee junalle jne. 25-45min torkut käsivarret ja pää pulpetin päällä menee kevyesti. Normaalisti tommonen ois mulle mahdotonta. Eli varautukaa siihen, että nukun sit viikon putkeen Suomeen päästyäni. Heti Puistobluesin ja tervetuliaisbileiden jälkeen siis. <3

Tää on sit mun viimenen kirjotus Japanista. Suomessa kirjotan vielä vähän tunteita jne, ja sit tää blogi on loppu, the end, slut, fin, owari. Mut nyt pitää oikeesti jatkaa kotiinpaluuvalmisteluita. Vaikee tajuta, et on enää viikko jäljellä. Alle viikko Nagatossa. Mitä tää on? Apua...

Ensimmäinen onigiri(riisipallo), jonka oon ikinä tehny. 8D Sisällä tonnikalaa ja majoneesia nom~ <3

Ystävä teki mulle Fullmetal Alchemist -bentoun. >w< <33333 Tota oli niin vaikeeta syödä. Edward ja Winry <33 Yks noista nakeista oli Alphonse ahaha <3 Pari päivää myöhemmin(eilen) sama ystävä sitten teki mulle kans Inazuma Eleven -aiheisen bentoun. En oo ladannu kuvaa vielä tietokoneelle, enkä nyt jaksa alkaa säätää, joten sen voi nähdä myöhemmin, jos haluaa~

Tällä kertaa kuvapainotteinen merkintä.

Keskittykää geishaan, älkää muhun. Kävin yhen meksikolaisen vaihtarin ja sen host vanhempien kanssa Shimonoseki-nimisessä kaupungissa mm. kattomassa erään juhlapäivän kulkuetta. Kun näin kun tää kuvassa oleva geisha käveli...meinasin pakahtua. Kerrassaan henkeäsalpaavan kaunista! <3

Siellä näkyy Shimonoseki.

Oikeeta japanilaista vihreetä teetä. Join ekaa kertaa. Se on hyvää. <3

FOOOOOOOOOOOD!! <33

Hyppäsin rajan yli Yamaguchista Fukuokaan~

Söin ekaa kertaa elämässäni liukuhihnasushia! 8D (kaitenzushi) Oli herkullista. <3 Hihnan katteleminen oli hauskaa 8D

Löysin uuden kaverin. 8)

Kirjotan viimesen vähän yli kuukauden asioita nyt tosi tiivistetysti. Kevätloma alko maaliskuun puolenvälin paikkeilla ja loppu huhtikuun alussa. Lähinnä tuli hengattua kotona, mutta sain kyllä aikaankin jotain. Mm. siivosin kylpyhuoneen perusteellisesti. Kahen tunnin homma musiikkia kuunnellen. Oli yllättävän mukavaa. 8) Loman ekana viikonloppuna naapurissa oli joku "tehdään ja syödään currya ja yakisobaa" -juttu, jonne menin auttamaan. Mun apua ei kauheesti tarvittu, joten hengasin sitten uuden ystäväni, Tomomi-sanin kanssa. Juteltiin kaikenlaista, ja sitä liikutti ihan kyyneliin asti, kun mä lähdin hakemaan kotoa juoksien rahaa hyväntekeväisyyteen itä-japanilaisia varten. Tuntu hyvältä tehdä jotain kärsineiden hyväksi.

Oon kyseisen viikonlopun jälkeen hengannut Tomomi-sanin kanssa aika paljon. Sen kanssa on aina hirveen mukavaa, vaikka ikäeroa onkin 17-18 vuotta. Tullaan tosi hyvin toimeen ja huomataan joka kerta jotain uusia yhteisiä piirteitä toisistamme. Tomomi-san on mun luottohenkilö Japanissa. Voin puhua sille mistä vaan, ja se ymmärtää. Ette uskokaan, miten onnellinen mä olen, että löysin sellasen ihmisen Japanista. <3

Loman viimesellä viikolla käytiin host perheen kanssa tällasessa www.suginoi-hotel.com/english/index.html paikassa. Oli ihan mielettömän upeeta. <3 Ihanat kuumat lähteet ja uima-allas, illalla hieno suihkulähdevaloesitys, jossa oli musiikkina Harry Potter ja Pirates of the Caribbean -musaa. Ruokasali oli semmonen iso halli, jossa oli kaks isoo seisovaa pöytää keskellä, yks sivussa ja niiden lisäks pieniä kojuja reunoilla. Kojuista löyty mm. sushia, raamenia, currya, taskurapua jne. Kaikki yöpymismaksuun liitettynä. Eikä yks yö edes maksanu ku about sata euroa! (...miten tää alko mennä mainostukseks...? XD) Kaikkein parasta oli, ku ekaa kertaa seittemään kuukauteen pääsin saunaan! <33 Istuin lauteilla kuin taivaassa. Ja saunan jälkeen pulahdus kylmävesikylvyssä oli piste i:n päälle.

Koulu alko taas 8.4. ja mulle on pikku hiljaa alkanu valjeta jäljellä olevan ajan vähyys. Sunnuntaina enää kaks kuukautta kotiinpaluuseen! Oon ilonen, mut kans hirveen surullinen. Ilonen oon, koska pääsen taas tapaamaan Suomen perhettä ja ystäviä ja sukulaisia, ja koska täällä kuitenkin on melko rankkaa kaikesta huolimatta. Japani ei vaikuta tuntevan sanaa "vapaus". Se tiedettiin jo etukäteen, mutta käy se koville silti. Suomessa sitten pistän ranttaliks ohoho~ <3 (ehken kuitenkaan) Surullinen oon, koska tulee kauhee ikävä kaikkia Japani-ystäviä.(Japanissa mulla on ekaa kertaa joka päivä oikeesti hauskaa koulussa.) Mut ollaan sovittu, että pidetään yhteyttä Skypen kautta, niin ehkä mä selviän. n_____n Ja on tässä vielä tää kaks kuukautta! Niistä otetaan kaikki irti!

Tsubaki <3

Löysin itelleni ajopelin.

Tulee mieleen Amerikka. Joku LA tai vastaava. Ku mentiin bussilla Suginoihin, nii matkan varrella monessa paikassa näky Amerikan vaikutus hyvin. Välillä tuntu, et oltiin hypätty yhtäkkiä toiselle mantereelle. :'D

Ruokaaaa!! <33 Söin kaikki etualalla näkyvät neljä lautasellista + jälkiruoan.

Ne pakolliset kirsikankukat. <3

Varmaan yli puolet vaihto-oppilaista on jo palannut omiin kotimaihinsa. Exploriuksen ja ASSEnkin vaihtareista on enää mun lisäksi Tokiossa asusteleva Julius jäljellä. Julius kai aiotaan lähettää länteen päin, jotta olisi paremmin turvassa. Onneksi ei sentään lähetetä kotiin. Ei hän kotiin suostuisi kuulemma lähtemäänkään. Enkä kyllä minäkään. En vielä. ;D

Kaikki hyvin. <3

Täällä ei ole ollut minkäänlaisia maanjäristyksiä tai tsunameita. Eilen ja tänään ihan normaalisti hengasin kavereiden kanssa, huomenna ihan normaalisti menen kouluun. Pelottaa, ahdistaa ja huolestuttaa, mutta muuten kaikki on jees. Ei syytä huoleen.

Ensinnäkin mä haluaisin sanoa, että oon pahoillani, että sähköpostien ja kirjeiden vastauksissa on mennyt niin pitkään. Aikaa voi kulua vieläkin, mutta ehdottomasti lupaan vastata kaikkiin! Koittakaa olla kärsivällisiä. (Hanna-serkulle erikseen: vastasin sun sähköpostiin, mut jostain syystä lähetys ei onnistu. Meili ei mene perille. D:  )

Ennen joulua oli taas yksi pianoesiintyminen. Tällä kertaa pääsin pukeutumaan oikein juhlamekkoon. En oo varmaan ikinä pitäny niin hienoa mekkoa päälläni! Tunsin oloni prinsessaks. Kuvaa en tänne laita ihan niinkin klassisesta ja naisellisesta syystä, että se mekko sai mut näyttämään lihavalta. XD Esiintyminen meni varsin hyvin. Samana päivänä sitten illemmalla juhlittiin keisarin syntymäpäivää muutaman kaverin kanssa syöden currynabea ja kakkua. 8) Leikittiin Kuningas-leikkiä ja laulettiin vähän karaokeakin ihan kotikonstein.

Jouluaattoaamuna laitoin ihan normaalisti pyykit ja lähdin kouluun. Tuntu vähän ankeelta kieltämättä. Mut onneks oli vaan joku lopetusseremonia, joka kesti tunnin. Sitten pääs kotiin aukomaan lahjoja. Japanissa saadaan lahjat oikeesti vasta joulupäivän aamuna amerikkalaiseen tapaan, mut mä avasin Suomesta tulleet paketit suomalaisittain jo aattona. (Kiitos paljon kaikille <33) Illalla syötiin naapurissa isolla porukalla jouluateriaa, johon kuulu ihan perusjapanilaista ruokaa plus lisäks joulukanaa ja -kakkua. Tunnelma ei ollu kovin jouluisa. :'D Mukava kylläkin. Joulufiilistä täällä ei tullut oikein missään vaiheessa, kun ei luntakaan ole. Ehkä on parempi niin. Ei päässy ikävä yllättämään, kun ei edes tajunnut, että on joulu.

Joululoma kesti ruhtinaalliset kaks viikkoa. Se alko mukavasti 39 asteen kuumeella. Mut kuskattiin sairaalaan, jotta lääkäri sai todeta, ettei mulla ole influenssaa. Määrättiin kolme eri lääkettä, joista kahta piti ottaa kolme kertaa päivässä aterioiden jälkeen. Seuraavana päivänä ei enää ollu kuumetta. Ääni tosin meni sitten jossain vaiheessa, mutta parani nopeasti. Loma oli mukava ja tuli tarpeeseen. Tuli katottua joka aamu telkkarista Inazuma Eleveniä(futisanime) neljä jaksoa peräkkäin. XD Hengasin paljon siskojen kanssa. Tuun niiden kaa tosi hyvin toimeen. Tekis mieli ottaa ne mukaan Suomeen sit ku palaan...

Japanilaista uutta vuotta olin odottanu innolla. Mietin innoissani, miten pääsisin pukeutumaan yukataan ja katselemaan vuoden ekaa auringonnousua jne. Mutta jouduin pettymään. Me syötiin sobaa ja käytiin vain parissa temppelissä ja se oli sitten sillä selvä. Ei yukataa, ei auringonnousun katsomista. Mukavaa oli silti. n____n Temppeleissä tapas muita uutta vuotta viettäviä ihmisiä ja pääs toivottelemaan onnea.

Loman viimesenä päivänä käytiin host perheen kanssa Fukuokassa shoppailemassa ja syömässä raamenia. 8D Reissu oli kaikin puolin mukava, vaikka menomatkalla tulikin autopahoinvointia. Löysin Markukselle joululahjan(lähetän sen pian, promise. Miten niin joulu oli jo yli kuukausi sitten?) ja ostin Body Shopista vaniljan tuoksusen voiteen. Nähtiin ostarilla semmonen yhtye, kun Dream5 livenä. 8)) Siskot haki innoissaan nimmarit ja levyt shown jälkeen. Mä jätin väliin. :'D

Vuosi on lähteny hyvin liikkeelle. Koulussa menee normaalisti. Rankkaa on, mut tajuun viikko viikolta pikkusen enemmän. En mä vieläkään kykene oikeasti opiskelemaan, kun en tajuu kirjoista mitään, mut yritän kuitenkin. Vanhassa japanissa on välillä semmosia "opettele tämä pätkä ulkoa ja lausu luokan edessä" -kokeita. Niissä mä loistan. Edes kaikki japanilaiset ei opi niitä. Mut mä oon jo monta vuotta opetellu japanin kielisten biisien sanoja ulkoa, vaikken tajua merkitystä puolistakaan. Hyvää harjotusta. 8D

Käytiin viime viikonloppuna Hiroshimassa laskettelemassa. Mä katoin pulkkailevien pikkulasten perään. Kyllähän mä lasketella osaan, mut vaihto-oppilaana pitää olla varovainen, ettei loukkaannu. Yleensä en niin hirveesti välitä pienistä lapsista, mut nää kaks, joita vahdin, on kyllä enkeleitä. Ne oli koko ajan innoissaan vetämässä muaki pulkkaan. Se oli hauskaa. 8D Pääsin pitkästä aikaa pulkkamäkeen~

Ajattelin ennen matkaa, että siellä varmaan koneillaan tekolunta rinteisiin, mutta kyllä siellä vaan ihan oikeeta lunta tuprutti ja vielä ihan olan takaa. Japanilaiset oli ihan ihmeissään. Nagatossa kun ei lunta tule. Mä kävelin tyynenä niiden rinnalla ja sanoin, että "Suomessa on suurin piirtein joka talvi tällasta". Reissu ei menny ihan putkeen. Huomattiin vasta hotellilla, että mun kassi oli jääny autoon, joka oli jätetty Nagaton sairaalan parkkikselle. Siinä kassissa oli kaikki muut kamat, paitsi kännykkä, rahat ja iPod. Ihan hyvin mä selvisin; hotellissa oli valmiiks mulle yukata, hammasharja ja -tahna ja pyyhkeet. Käytiin onsenissa(kuuma lähde), siellä oli shampoot, kuten aina. Eli ei mitään suurempaa vahinkoa sattunu. Harmitti kyllä. Mut suurimman osan ajasta oli mukavaa. Koko porukka oli just mahtava. <3

Helmikuun 12.-13. päivä on tapahtuma, jonka nimi on Chibinaga Live. Kuulun sen henkilökuntaan, ja mun tehtävänä on juontaminen. Pääsen luultavasti nousemaan lavan keskelle semmosella coolilla hissillä. 8D Sain valita työni ite. Ja kun musta on kyse, niin on ihan ennalta-arvattavaa, että kyseinen työ tapahtuu lavalla, ei sen takana... ;D

Enää pari kuukautta kirsikkapuiden kukkimiseen. Mä pidän lupaukseni ja otan niistä paljon kuvia. Ihan vaan sulle, äiti. <3

Joulukakku. 8))

Silta salaiseen maah-- eikun Kyuushuun.

Laskettelukeskus Megahiran pulkkamäki.

Yön aikana oli satanu autojen päälle varmaan 15cm lunta(ei mikään ihme suomalaisille). Pääsin tekemään vähän lumitöitä, et autot saatiin alaparkkikselta pois. Yks meiän porukasta toi semmosen pienen lumikolan sisältä ja yritti siirtää lunta pois kysyen:"Miten tätä käytetään? Näin?" Se piti sitä väärinpäin kädessä. Mä naurahdin:"Ei noin." ja näytin, miten lumikolaa käytetään...ja tein sitten työt kokonaan tottuneena. (Äidille ja isille, jotka kurtistaa kulmiaan ja kysyy:"Tottuneena?": No, tottuneempana, kun ne japanilaiset.)

Marraskuun kahdentenakymmenentenä oli tapahtuma, jota olin odottanu siitä lähtien, kun ekaa kertaa tajusin, että sen pääsen kokemaan tullessani Japaniin vaihto-oppilaaksi: kulttuurijuhla. Siellä oli kaikenlaista ohjelmaa(musiikkiesityksiä, kilpailuja..) ja jokanen luokka pisti kasaan oman kojunsa. Suurin osa kojuista myi ruokaa, mutta oli siellä muun muassa kukka-asetteluakin. Kulttuurijuhla on Japanin kouluissa iso juttu; sitä valmistellaan jo kuukausi etukäteen koko luokan voimin. Meidän luokka teki takoyakin(hmm..mitenköhän pistäis suomeks.."mustekalapallo"? Semmonen taikinapallo, jossa on mustekalan pala sisällä. herkkua <3) makeita versioita. Ne olivat luokan tyttöjen keksintö. Kakkutaikinapalloja, joiden sisällä suklaata ja hedelmäpaloja. Ne ristittiin "Sweet Ball"eiksi. Ois voinu olla "Happiness Ball"eja mun puolesta. Mä tulin aina onnelliseks niitä syödessäni. <3

Liikuntasalissa oli lavaesiintymisiä. Pääsin soittamaan pianoa. Kun juhlassa kuitenkin oli kyse kulttuureista, niin soitinpa sitten Chopinin Nokturnon(sen tunnetuimman) ja Oskar Merikannon Venhelaulun. Kyllä ihmiset enemmän tai vähemmän tykkäs, mut harvatpa sitä Japanissa tulee päin naamaa sanomaan. Heti mun soiton jälkeen oli "Dansoo Josoo" kilpailu, eli tytöt pukeutu pojiks, pojat tytöiks. Osallistuin yhessä kahen muun meidän luokkalaisen tytön kanssa. Oli ihan mielettömän kivaa, vaikkei voitettukaan. 8D Kaikki sano, että mä olin tosi "kakkoii" eli "cool". Ja ne sano, et mä näytin ihan "yankee"lta(jengiläinen). XD Kuva asusta alempana...

Vihdoin viimein tossa marraskuun loppupuolella mun raha-asiat saatiin kuntoon. Täällä ei toimi jostain syystä suomalaiset kortit, joten en oo voinu nostaa rahaa automaatista. Vanhemmat on joutunu lähettämään postissa vähän taskurahaa. Luotiin mulle japanilainen pankkitili, ensin yhteen pankkiin, sitten toiseen, koska ekan tilin kanssa oli vähän ongelmia. Oli suuri helpotus sekä mulle, Suomen vanhemmille että host vanhemmille, kun ekaa kertaa sain nostettua rahaa. Saman tien riensin sitten kauppaan ostamaan PSPn. Punaisen, tietysti. ;D

Sain tossa joku aika sitten kuulla hienoja uutisia: MEILLÄ ON TALVILOMA! Kaks viikkoa jopa. Se on runsasta Japanin mittakaavalla. Mä olin varautunu täysin lomattomaan vuoteen. Satunnaisia vapaapäiviä on paljon, mutta varsinaisia lomia ei järemmin vietetä. Lomillekin annetaan läksyjä. Mutta tärkeintä on, että pääsee vähän lepäämään.

Perjantaina 3.12. oli Reinan synttärit. Mentiin ravintolaan ja sen jälkeen vielä karaokeen. Oli ihan tajuttoman kivaa! Japanilainen karaoke on parasta. <3 Monipuoliset biisivalikoimat ja yksityinen huone. Ja hyvä huonepalvelu. Join lämmintä(oikeestaan polttavan kuumaa) kaakaota, jossa oli kermaa päällä ja poltin kieleni.

Eilen lauloin ihan vaan Suomen kunniaks Maamme laulun. Mainostin kans kaikille, että "tänään on muuten Suomen itsenäisyyspäivä". Ihmiset oli ihmeissään. Hyvällä tavalla. :)

Yleensä istun junassa kotimatkalla yksin, mutta tänään siellä odotti kaks toisessa koulussa opiskelevaa kaveria. 8)) Toisen kanssa oon puhunu vaan englantia, ku se haluu harjotella, toisen kanssa oon puhunu japania. Joten puhuin toisen kanssa japania ekaa kertaa. Se oli hauskaa! :D Junaan nousi paljon ala-astelaisia ja ne kaikki tuijotti mua. Yks huus ihmeissään:"Nään ulkomaalaisen ihmisen ekaa kertaa!" ja me purskahdettiin nauruun kavereiden kanssa.

Toissalauantaina 27.11. tänne host perheen kotiin tuli vierailemaan paikallistelkkarin kuvaaja. Se ei tullu yllätyksenä, mä tiesin siitä jo etukäteen. Se tuli nimittäin haastattelemaan ja kuvaamaan mua. Musta tehdään ohjelma tän kaupungin telkkariin. Viime viikolla tuli kaks kuvaajaa kouluun kuvaamaan, kun mä opiskelin, ja tekemään vielä pienen haastattelun ruokailun yhteydessä. Se oli mielenkiintoista. Mua hermostutti, mut onnistuin silti pysymään tyynenä. Mun debyytti tv-esiintyminen. Siis kunnon tv-esiintyminen. Onhan musta muutamankin kerran näkyny vilaus tv:ssä, mut sitä ei lasketa. Onnistuin haastattelussa livauttamaan vielä, että ammattihaave on tulla näyttelijäksi Suomessa, Englannissa tai Japanissa. Hehee. Näyttelijänura Suomessa ei kyllä järin herätä innostusta, jos ollaan rehellisiä.

Nyt on taas koeviikko. Eiliset kokeet(matikka, enkku ja vanha japani) meni ihan hyvin. Ylitin itteni matikassa; sain ekalle sivulle 19 kohasta 18 jotain(suurimman osan suht varmasti) ja tokalle 10stä seittemään. Olkaa ylpeitä! En osaa lukee tehtävänantoja ja silti pärjäsin! Vanhan japanin kokeessa jopa osasin neljä kohtaa. Se on suuri saavutus. Ja enkku nyt menee... ;---) (Varsinki, ku enkun opettaja tekee mulle kokeen kokonaan enkuks <3) Yks maikka teki mulle spesiaalikokeen huomiseks. Kaks kysymystä, joiden vastaukset saan valmistella kotona. 1. Kerro yksinkertaisesti, millainen maa Suomi on. 2. Kerro, millaiset ovat olleet vaikutelmat ja tunnelmat tämän kolmen kuukauden aikana Japanissa. Vastaukset tietysti japaniksi. Kannatti tehdä se Suomi-esitelmä ennen lähtöä. Siitä on sittenkin hyötyä... ;D

Japanilainen syksy on jotain niin kaunista. <3

Sen nimi on Jun.(ernujengi tajuu)

Jokaisen luokan kulttuurijuhlaan valmistamat..öö..onks noilla nimi suomen kielessä? Tommoset kuitenki. XD

Keskimmäinen on meiän luokan. Voitettiin sillä kilpailu. Kiitos kuuluu Ai-chanille. <3 Noi punaset Doraemonit muodostaa kakkosen ja ykkösen: meiän luokka 2 vuoden 1 ryhmä. Ja siellä keskellä on meidän luokanvalvoja...

Yo.

Nousevan auringon maa.

Halloween tuli vietettyä suunnitelmista poiketen Hagissa viiden jätkän kanssa. Oli ihan mielettömän kivaa, varmaan yks parhaista päivistä, mitä mulla on täällä ollut. 8)))

On tullut tavaksi aina koulun jälkeen käydä 7/11 nimisessä kaupassa ostamassa leipä ja onigiri(riisipallo) välipalaksi. Suosikkiyhdistelmä on kinkkukananmunavoileipä ja katkarapumajoneesionigiri. Pitkiä yhdyssanoja ja todella terveellistä vielä. :'D Musta tuntuu, etten oo enää niin timmissä kunnossa kun palaan Suomeen. Ei se mitään. Mä en vain pysty vastustamaan kaikkia japanilaisia herkkuja. Melonileipä on ihan mielettömän hyvää ja lämmin persikkacalpis on mun onnellisuusjuoma. <3

Tajusin, etten oo tainnut kirjoittaa tänne vielä mun kotitöistä mitään. Nehän poikkeaa jokaisella vaihto-oppilaalla toisistaan; eilen kuulin, että yhden tarvitsee vain käydä kaupassa pyydettäessä. :'D Mä laitan joka aamu pyykit kuivumaan. Siinä menee noin kakskymmentä minuuttia, koska pyykkiä tulee paljon. Täällä on ilmeisesti tapana heittää koko vaatekerta yhden(tai puolikkaan) päivän käytön jälkeen pyykkikoriin. Muihin hommiin kuuluu pestyjen astioiden paikalleen laittaminen(joskus myös käsin tiskaus, yleensä omasta aloitteesta), pöydän kattaminen, oman huoneen siistinä pitäminen(luonnollisesti) ja illalla perheen kanssa pyykkejen viikkaaminen. Olin henkisesti varautunut suurempaan työmäärään, joten on aika chilliä menoa suurin osa ajasta. Paitsi sillon kun pyykkejä on aamulla ihan sairaasti, enkä mä meinaa ehtiä laittamaan niitä kuivumaan sen takia.

Japanilainen kiittäminen, anteekspyytely ja nöyristely tarttuu nopeesti. Mä oon koko ajan kumartelemassa ja sanomassa "arigatoo" ja "sumimasen" jne. Välillä sillonkin, kun en tiedä, mistä kiitän. Otan sen semmosena, että "se nyt vaan kuuluu tapoihin". Koko ajan hymyileminen ei ole ihan vielä mennyt lihasmuistiin. Itse kun olen sitä mieltä, että vaikka on kivaa, niin sitä ei tartte näyttää sillä että hymyilee 24/7. Varsinkin väsyneenä hymyileminen on hankalaa. Kai senkin pikkuhiljaa oppii. Jokaisen hymyn ei tarvitse olla aito, kuten olen huomannut. Välillä ihan selkäpiitä karmii, kun näkee miten nopeasti hymyt ihmisten kasvoilta kaikkoavat. Mulla kun ne jäävät huulille ja silmiin vielä moneksi minuutiksi keskustelun jälkeen, ihan luonnostaan.

Pääsen taas pitämään saman puheen kuin aikasemminkin. Tällä kertaa en tiedä kyllä kenelle, mutta eiköhän se selviä viimeistään juuri ennen h-hetkeä. :'D No pressure.

Ernunurkkaus:

Oon tykästynyt semmoiseen ihkutusbändiin kuin Arashi. Niillä on ihan perus musaa, mutta se iskee muhun. :) Ehkä asiaa auttaa se, ettei bändin jätkät ole paskemman näköisiä... Lisäks mua kiinnostais katsoa futisanimea, jonka nimi on "Inazuma Eleven". Se tulee telkkarista, mut mä haluan nähdä alusta loppuun, en vain random-jaksoja. Siinä vain pelataan futista mausteena jotkut supervoimat. Yleensä semmoset sarjat ei oo mun juttu, mutta yks cool Hitsugaya Toushiroun näköinen tyyppi herätti kiinnostuksen. XD

Ostin Hagane no Renkinjutsushi - Yakusoku no Hi e -nimisen PSP-pelin, vaikkei PSPtä vielä olekaan. :'D Oon lainannut host perheen PSPtä pelatakseni ja se on IHANA. Siis se peli. Paras. Haluun pian oman pelikoneen, ettei tartte lainailla.

Niitä koulupukukuvia saatte edelleen odottaa. Oon ollu laiska.

Okonomiyaki <3

Koulueväät, jotka kylläkin söin kotona, koska pääsin aikasin kokeiden takia. :'D

Isoja, kivisiä pirunnyrkkejä ja MERI! Noilla oli kiva kiipeillä. Sisäinen seikkailija pääs esiin. >3

Otsikko viittaa mun uuteen positiiviseen asenteeseen, jonka otin käyttöön viimeviikolla.

Kouluretki Tokioon oli ihan mieletön! Matkustin Shinkansenilla ekaa kertaa ja nauroin japanilaisille koomikoille, vaikken tajunnut vitseistä puoliakaan. Disneyland oli jotain ihan muuta. Se oli niin taianomainen kokemus. <3 Ehdottomasti pitää päästä uudestaan. Pääsin myös kavereiden kanssa kiertelemään Tokiota vapaasti. Se oli mukavaa, mutta illalla oli jalat ihan... todella kipeät. Akihabara oli pettymys. Sitä aina hehkutetaan otakujen mekaks, mutta lähinnä siellä oli elektroniikkaliikkeitä. Söpöjä real life meidoja(palvelustyttö) kyllä näin. 8))

Oon oppinut viihtymään host siskojen kanssa hyvin. Osaan pelleillä niin, että ne nauraa ja kaikilla on kivaa. :) Misato on hirveän mukava, ja ihan yhtä temperamenttinen kun minäkin. Välillä tulee semmonen fiilis, kun kattois omaa kakstoista vuotiasta itseään. Reina on...söötti. Sen kanssa mä kaikkein eniten pelleilen. Välillä se ja muut pikkutytöt näprää mun hiuksia ihan haltioituneina. Ja kun ne haluaa viedä mut jonnekin, ne pitää kädestä. Meinaan kuolla sisäisiin söpöyskohtauksiin joka kerta, kun näin käy. <3

Viime maanantaina oli lomapäivä. Käytiin isäntäperheen ja perhetuttujen kanssa omenapuutarhassa. Tuli ihan kotifiilis, kun seisoi kaikkien niiden omenapuiden keskellä ja söi hedelmää, joka maistui ihan samalta kun Suomessakin. Rupes tekemään mieli omenapiirakkaa.

Myöhemmin samana päivänä syötiin lounasta yhden virran varrella(heitin leipää yhden kivan perhetutun kanssa 8D) ja käveltiin joen rantaa semmoisella metsäpolulla. Oli ihan mielettömän kaunista. <3 Uskomattomia kallioita ja fantasiafiilis.

Kokeet lähestyy kovaa vauhtia. Saatiin matikan opettajalta iso nippu harjoitusmonisteita, joista mä aion tehdä suurimman osan. Tuskin saan kaikkia rustattua. Keskiviikkona on taas random-lomapäivä(niitä täällä riittää), joten on aikaa opiskella. Torstaista lähtien sitten kokeita kaks tai kolme päivässä.

Eilen oli koulun avoimien ovien päivä. Pidin puheen yläastelaisille japaniksi. Opettaja oli tehnyt sen puheen mulle valmiiksi suht helpolla japanin kielellä(luojan kiitos). Ymmärsin jopa melkein kaiken, mitä puhuin. Puhe kertoi musta itsestäni ja mun olosta Japanissa. Ei mitään ihmeellistä.

Tänään oli, ja on edelleen, "matsuri" eli juhla, jota vietetään pyhäkön luona. Pääsin pitämään happi-takkia ja myymään yakisobaa(paistettuja nuudeleita). Repäsin oikein kunnolla ja vedin karaokessa kaks kappaletta Porno Graffittilta: Melissa(totta kai) ja Sorairo. Palaan sinne vielä myöhemmin, kun on jotain ohjelmaa. Siihen asti rentoutumista.

Ahh. <3

Posetusta Hessun talon edessä. XD Näkyy hienosti koulun talvipuku. En oo vieläkään saanu aikaseks ottaa kuvia kaikista koulupuvuista, joten odottakaapa kärsivällisesti.

Tokyo Tower.

Kävin New Yorkissa ---eiku Odaibassa.

Pakollinen tunnelmakuva. <3

Tärähtäny kuva ja tosi innostunu ilme, mut... cool, eh?